Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tummat pilvet horisontissani – ahdistus yrittää nostaa päätään

Kirjoitin juuri etten ole kokenut mitään mielialan heilahduksia. Taisin kirjoittaa sen hyvän heilahduksen hetkellä, koska onhan näitä. Välillä väsyneenä pienet tummat pilvet nousevat muistoista ja ottavat hetkeksi vallan.

liplap

Niinä hetkinä alan erakoitua, vetäytyä kuoreeni. Kaipaan seuraa mutta en osaa enää olla siinä. Tuntuu vaikealta päästä rennon leppoisaan jutusteluun vaikka vieressä olisi kuka, edes oma lapsi. Haluaisin vain piiloutua kännykkääni tai kävellä metsässä. Toista teen liikaa ja toista en voi tehdä.

Alan hetkittäin ahdistua tulevasta, pelkään etten pärjää vauvaelämässä. Vaikka pohjalla lepää sellainen rauhallinen varmuus, tunne siitä että hyvin se tulee menemään, ajoittain minut valtaa fyysinen muistiaalto. Palaan menneisiin vuosiin, jolloin pilvet olivat tietämättäni paljon tukevammin horisonttini yllä roikkumassa. Näen itseni yöllä makaamassa kehdon vierellä, kuuntelemassa. Odottamassa että kohta se varmaan taas herää.

Tunnen kuinka niissä öissä luottamus puuttuu. Usko ja rauha sellaiseen ajatukseen että minä voin hyvin nukkua, sekin saattaa tänä yönä nukkua. Ehkä Kakkosen kanssa heräilyn jäljiltä en enää koskaan nuku täysin luottaen. Meni monta vuotta että opin luottamaan näiden kahden ison nukkuvan läpi yön. Sekin luottamus on aina ollut hauras – yksi valitettu vatsakipu illalla ja mun on vaikea nukahtaa kun odotan oksennuksen ääntä.

Jonkun pitää olla valmiudessa.

Ja nyt taloon on tulossa taas otus josta voi lähes varmasti sanoa että se ei nuku. Univelka kuuluu pakettiin ja se saa minut sekaisin. Ehkä se ei myöskään lopeta itkemistä, ehkä en taaskaan tiedä mitä pitää tehdä kun se kitisee. Ehkä taas käytän suurimman osan ajastani sen pohtimiseen mitä seuraavaksi tulee, vaikka ulospäin kuinka näyttäisin tyyneltä.

Ehkä menetän itseni enkä tiedä yhtään kuka olen.

Eniten pelkään yksinäisyyttä tämän kaiken kanssa. Pähkinhän näitä nytkin yksin ilman että kukaan edes huomaa. Inhoan sitä sellaista kuplaa johon vajoan joskus jopa oman perheeni keskellä. Kellun meressä yksin enkä osaa mennä rannalle tukevan maan luokse vaikka näen muut siellä. Olemme puheyhteydessä ja ilakoin huolettomina rannalla leikkijöiden mukana, mutta välissä on vesi, jonka takaa huutelen. Miten tälläistä selittää toisille kun ei sitä itsekään ymmärrä?

Nämä on aika pitkiä ja tylsiä ajatuksia käydä itsekseen. Mutta jonkun pitää olla valmiudessa.

Tunnistan toki mistä on kyse. Tiedän että tämä on mieleni joka huijaa, hormonit jotka vääristävät, elämäntilanne jonka kuuluukin vähän jännittää. Ihan yhtä vaikea siitä on siinä hetkessä silti ponnistella pois ja nähdä taas kirkkaasti.

Nyt ei sitten kenenkään tarvitse huolestua, ei edes minun. Tämä on ihan eri asia kuin silloin joskus, pieniä kaikuja ajasta jolloin pilvet asettautuvat tukevasti maani ylle. Tunnen vahvasti että tämä on vain heijaste.

Oikeasti mieleni on täynnä toivoa, iloa, innokasta odotusta. Jokin omituinen valo lepattaa tuolla kauempana, muistuttaa että nämä ovat vain hetkiä jotka kuuluvat asiaan. Mieli työskentelee ennen synnytystä, valmistautuu tulevaan. Tiedän jo seuraavankin vaiheen, sen vauvan syntymästä 72 tunnin jälkeen tulevan ahdistuksen aallon.

Jostain syystä tiedän että tällä kertaa huuhtoudun sen toisella puolella tukevalle rantahiekalle enkä jää tänne mereen. Jos toisin menisikin, osaisin huutaa apua. Mulla on sormi aina valmiina soittamaan neuvolan terveydenhoitajalle, joka on käskenyt soittaa ennen kuin tilanne eskaloituu. Nyt tiedän että on joku ammattilainen valmiina koppaamaan.

Lisäksi tiedän että tämä kuuluu asiaan, se on osa valmistautumista. Olisi outoa jos en näitä tunteita nyt käsittelisi muutama viikko ennen synnytystä, ovathan ne kuitenkin iso osa mennyttä kokemusmaailmaani. Taipumus masennukseen ja ahdistukseen kulkee varmasti mukana loppuelämäni.

Mulla olisipa se kuulkaa ihanaa ettei aina välillä pitäisi muistella ja harjoitella näitä tunteita, että voisi vain pysyä siellä rannalla ilman turhia eskimokäännöksiä.

 

Lue myös:

Raskausviikot 34-35: Äitiyslomaa ja uteliaiden katseita

Raskausviikko 34

Jään sairaslomalle äitiysloman alkuun asti. Se tuskastuttaa, mutta myös helpottaa. Nyt sitten levätään! Vauva melskaa edelleen ihan(ia) hullun isoja liikkeitä ja supistukset seuraavat perässä jollen anna meille kummallekin lepohetkiä vaaka-asennossa tasaisin väliajoin. Olo on kuitenkin pääsääntöisesti tosi hyvä: nukun edelleen hyvin (ja yllättävän paljon selälläni, kiitos vauva!), liitoskivut ovat melkein kokonaan pois ja mitään valtavaa ärtymystäkään en osaa raskauden piikkiin laittaa.

Lähinnä kauhistuttaa ajan kuluminen – tämä on kohta ohi.

Näytän enemmän ja enemmän raskaalta, mikä kuuluu tietysti asiaan ja on omasta mielestäni vain kivaa. Mutta, nyt alkaa taas riepoa ympäristön lakkaamaton kiinnostus olemukseeni. Saan tuntemattomilta pyytämättä arvioita siitä onko tulossa tyttö vai poika mahani muodon mukaan. Vanha kansantyhmyys joka vituttaa yhtä paljon joka kierroksella.

Koska vauva on poikittain, mahani on tosi leveä. Se ei aina saa oloa kovin siroksi enkä välttämättä halua 50v leiriohjaajan tuijottavan tarkkaan keskivartaloani ja päätyvän siihen että tyttö on se on sillä “vaimollani ei näkynyt yhtään takaapäin edes että oli raskaana!”.

No minulla näkyy. Näkyy myös varmaan naamasta ja ainakin käsistä ja jaloista, joihin kaikki raskauskilot tuntuvat tulleen. Niitä on tullut noin 13-15 mutta minä olen onneksi näemmä lopettanut koko asian ajattelemisen. Kiloja tulee ja menee, tuo paksu suonikohjukin toivottavasti laskee sitten synnytyksen jälkeen.

Yritän olla välittämättä muiden jatkuvasta arvioinnista koostani suhteessa laskettuun aikaan ja nautin siitä että sormukset mahtuu, jalat eivät ole kasvaneet, maksaläiskiä ja raskausarpia ei näy ja tukka on vielä normaalia paksumpi.

Raskausviikko 35

Virallinen äitiysloma alkaa. Se helpottaa hirveästi henkisesti, nyt mulla todella on lupa olla ajattelematta töitä ja vain levätä. Saan olla vaikka kuinka itsekäs ja raskaana. Viikonlopun megabileiden jäljiltä olen vielä vähän sellaisessa toiminnan moodissa että jotain pitäisi varmaan tehdä nyt kun on aikaa.

Yritän silti parhaani mukaan pitää kiinni omista äitiyslomarutiineista: yksi asia päivässä. Ensimmäisen äitiyslomapäivän kunniaksi se yksi asia on lounas rakkaan ystävän kanssa sekä uuden uima-altaan osto sen naapurilta lainatun ja tuhotuksi osoittautuneen tilalle. Ai niin ja voisin ottaa vihdoin kuvat siitä meidän eteisestä. Alkaisinko nyt pestä niitä vauvan vaatteita ja katsella mitä kaikkea vielä puuttuu? Ja nämä kaikki blogiututhan pitiki kirjoittaa ja voisin ehkä käydä vaatekaappeja läpi, ja.

EI. Nyt avaan Netflixin ja syvennyn väkisin Yummy Mummies’iin. Se on kuulemma sellainen jota äitiyslomalla katsotaan.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Eteisen muodonmuutos: Tee-se-itse vaneripenkki (Ikea-hack) ja uudet ovet!

Eteisen kaapin ovet saatu: Doorie

Esittelyssä elämämme ensimmäinen Ikea-hack! Meidän talon Pinterest-osastolla on ollut jo pari vuotta taulu nimeltä “eteinen”, jonka keskiössä on penkki. Sellainen kaunis puinen, jossa olisi paljon tilaa pukea kenkiä ja säilyttääkin niitä. Tilaa on: eteisemme on avara ja siitä aukeaa hienosti näkymä rappusia ylös. Tämä oli muuten sellainen asia, josta olimme aluksi aivan varmoja – toisella tavalla. Että meidän eteinen sitten aukeaa suoraan olohuoneeseen niin että vieraat näkevät suoraan koko talon. Ei ainakaan kellariin eteistä!

Käytännössä rinnetontti pakotti eteisen kellariin ja olen tosi iloinen että niin kävi. Nyt eteinen on sujuva osa autotallia sekä takana häämöttävää kodinhoitohuonetta. Nämä kaikki tilat ovat toisiinsa yhteydessä ovin ja rajua menoa kestävällä betonilattialla. Suomeksi: voimme mellestää kaikkine kurinemme, pyörinemme ja ostoksinemme rauhassa tässä kerroksessa ja vasta kun vaatteet on saatu tapeltua pois päältä nousemme rauhassa kauniiseen olohuonekerrokseen. Menneisyyden minä oli siis tässä asiassa totaalisen väärässä.
ikea-hack: penkki eteiseen

Eteisen penkkinä Ikea-hack: vanerilla päällystetty Bestå

Siitä penkistä siis. Visio oli alusta asti selvä joten pyysimme rappusia toteuttaneen puusepän tarjoamaan myös sen tekemisen. Valitettavasti kustannus karkasi aivan käsistä. Pelkkä penkki olisi maksanut reilusti pari tonnia ja kun budjetti oli jo nelinkertaistunut rappusissa, jätimme sen väliin. Tämä masensi koko eteisen suunnittelun pitkäksi aikaa ja rahapulassamme ostimme vain tilaan Ikean kaapistot ajatuksella että ovet sitten joskus.

Elimme siis tämän näyn kanssa ensimmäisen vuoden ajan:

Eikö ole upeat, autenttiset kuvat! Tässä heti vuosi muutosta saatiin aikaiseksi tehdä eteinen valmiiksi ja voin näyttää kauniimpaa eteistä.

Penkiksi tehtiin hieno Ikea-hack. Ostimme Bestå-sarjan tv-tason ilman ovia (yksi etupaneeli otettiin malliksi), nahkaiset vetimet ja rautakaupasta mittojemme mukaan sahattua 21mm paksua vaneria. Vaneri ruuvattiin koottuun tasoon sisältäpäin. Koko penkki käsiteltiin Osmo Colorilla (sävy koivu) ja alle tilattiin lyhyet jalat jolla penkki saadaan “leijumaan” lähelle seinää lattialistan yläpuolelle. Vetimet kiinni ja se oli siinä! Urakkaan meni kahden reippaan miehen voimin muutama ilta. Kakkonen kokosi tason ja Insinööri ruuvasi vanerin. Kustannus koko penkille taisi olla noin 250€ ja hyvin toimii.

ikea-hack: penkki eteiseen


Ikean PAX x Doorien ovet

Ison eteiskaapiston oviksi valitsimme suomalaisen Doorien ovet, jotka sovimme saavamme maksutta tätä bloginäkyvyyttä vastaan.

Olisimme toki voineet vain ottaa ja ostaa perus kaapinovet Ikeasta, ne olisivat olleet ihan ok. Mutta yksikään Ikean ovista ei miellytä silmääni, ne eivät tule alas asti sokkelia peittäen ja ne ovat sävyiltään hieman eri kuin toivoimme.

Me tiesimme haluavamme jotain klassisen herkkää sävyä, vaaleaa harmaata tai vaaleaa roosaa. Koska eteisen kaapisto on vähän joka suunnasta esillä, oli lisäksi tärkeää saada se “paketoitua” kunnolla, siis laittaa myös sivu- ja yläpeitteet. Tähän kaikkeen löytyi Doorielta suoraan tuotteet valikoimissa ja tykkäsin siitä että värimaailma oli rajattu. Hyviä, kauniita sävyjä oli valittu meille etukäteen. Saimme kotiin muutaman näytepalan, joista valitsimme Cloud-sävyn, sillä Musta ovi -blogissakin nähty ihana Mud oli yllättävän lähellä lattiamme sävyä.

Tilaaminen oli Doorien kautta helppoa. Valitset Ikean ovimallin, mitan ja värin ja tilaat. Jos valmiit tuotteet eivät ole sinulle sopivia, kannattaa kysyä mahdollisuuksia erikoistoimitukseen ottamalla aspaan eli Doorien takaa löytyvään Satuun yhteyttä. Me haaveilimme hetken vaaleasta roosasta (tulossa valikoimaan jatkuvaksi väriksi syksyllä), mutta päädyimme kuitenkin tähän klassikkosävyyn. Cloud on muuten juuri nyt -25% alennuksessa! Tuomme eteiseen väriä vaihtuvilla kasveilla (koska edelliset kuolevat meillä aina alle kuukaudessa. Hortensiat ovat maailman suurin huijaus) ja asetelmilla penkin yläpuolella.


ikea-hack: penkki eteiseen

Jos ihan rehellisiä ollaan, tuomme eteiseen väriä vaatekaaoksella joka tässä erityisesti talvisaikaan oikeasti tulee olemaan. Nyt sen siivoaminen on kuitenkin aika helppoa jo – penkin laatikot auki ja kengät sisään, toiselta puolelta vaatekaappi auki ja vaatteet lasten omiin nauloihin, pipot ja hanskat isoihin vetolaatikoihin. Tilaa on!

Ensimmäisenä asetelmana seinään pääsi viimein edelliskesän jenkkireissulta tuotu taideteos sekä Ikean peili ja pienet kukkahyllyt. Niihin vaihdan ehkä jossain kohtaa jotkut valuvat muratit, nyt siihen iskettiin kiireessä ennen juhlia pienet kasvit Iittalan Kastehelmi tuikkukipoissa – sekin toimii yllättävän kivasti!

ikea-hack: penkki eteiseen


ikea-hack: penkki eteiseen

Doorien ovet vs. Ikean ovet vs. itse tehdyt

Rahapulassamme mietin pitkään miten eteisen ovet ratkaistaan. Otetaanko vain jotkin Ikeasta, tehdäänkö itse vanerista vai tilataanko valmiit? Vaihtoehtoja on nykyään tosi paljon.

Doorien ovet maksavat suunnilleen 165€ per ovi (50x236cm). Vastaavasti esimerkiksi meidän lastenhuoneisiin asennetut Ikean Kirkenes ovet (50x229cm) maksavat 100€ kappale. Hintaero ei siis ole kovin suuri.

Kuten penkistämme näkee, Ikean kaappeihin voi toki myös askarrella itse ovia haluamastaan materiaalista. On kuitenkin merkittävästi isompi vaiva mittailla sopivia saranakohtia, varmistaa millintarkka reuna ja laskea kestääkö oven paksuus sekä mahdollinen maalipinta käyttöä. Valmiit tuotteet ostaessa ovet menevät kerralla suoraan eivätkä vähän sinne päin – kuten tuossa omassa hackissamme hieman kävi (kuulemma johtuu Ikean kaapin vinoudesta, säätövaraa ei Beståssa ole).

Kaiken kaikkiaan olen ihan supertyytyväinen meidän eteiseen. Siitä tuli ihana! Huolimatta siitä että kolme iltaa ennen juhlia itkin supistelevan mahani kanssa että kun en minä saatana osaa tämmöstä sommittelua ja tästäkin tulee ihan paska. No ei tullut.

ikea-hack: penkki eteiseen